12.3.2016

Blogihiljaisuutta ja ikäviä uutisia

Noniin eli moikka näin tosi tosi pitkästä aikaa. En muista enkä halua edes tietää kuinka kauan sitten viimeksi olen blogannut. Eli kuten otsikostakin voi jo päätellä niin kerron mitä on tapahtunut tässä "tauon" aikana, sekä miksi minulla on teille vähän ikäviä uutisia. Ratsastusta en ole lopettanut jos sitä joku miettii, minulla oli vähän aika sitten motivaatio kateissa eikä ratsastus oikein maittanut mutta missään vaiheessa en luovuttanut vaan lähdin aina ratsastamaan vaikka ei yhtään napannut. Mutta nyt motivaatio on saavutettu ja valmiina katselemaan tulevan kesäkauden kisoja!

Aloitetaan vaikka siitä ikävimmästä asiasta joka saa minut tälläkin hetkellä kyyneliin kun tätä tekstiä teille kirjoitan. Eli Vani lähti uuteen kotiin n. 2-3viikkoa sitten. Syytä en tässä ala nyt täysin yksityiskohtaisesti kertomaan mutta suurinpiirtein mitä tapahtui. Muutamia kuukausia aikaisemmin Vani alkoi olla todella haluton liikkumaan eteenpäin eikä sitä myöskään huvittanut hypätä esteitä.

Vani on ollut usein aina laiska ja hidas pohkeelle mutta ei koskaan näin paljoa. Kun Koru oli sairaslomalla (josta kerron myöhemmin). Siirryin takaisin Vaniin ja aloin taas valmentautumaan Vanilla. Tästä alkoivat meidän ongelmat, kun yritin saada Vania pelkällä pohkeella ja kannuksella liikkelle no poni ei reagoinut mitenkään, kun käytin raippaa, tiesin mitä on edessä pukkia pukin perään. Tätä jatkui pitkään ja se omasta mielestäni meni koko ajan pahemmaksi mikään ei enää sujunut, teki mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa että en yritä enää. Vani kielsi useasti esteelle ja onnistuin tippumaan monta kertaa, huomasin jonkin olevan vialla. Vani taisi kyllästyä tuntihevosen elämään, joka päivä eri ratsastaja, ymmärrän hyvin. Ikävä on suuri mutta vani pääsi hyvään kotiin ja olen onnellinen siitä parempaa kotia ei sille olisi voinut antaa. Olen onnellinen että saan kuulla Vanista kuulumisia ja tiedän että sillä on kaikki hyvin. Haikein mielin ja tippa linssissä ikävoin Vania, meillä meni myös hyvin, pääsin hyppäämään kotona 100cm ja kisoissa 90cm. Siihen pystyi aina luottamaan että se hoiti hommansa 110% eikä se jättänyt koskaan pulaan. <3



Saisinpa tämän hetken vielä takaisin<3

Jospa sitten siirryttäisiin Koruun ja siihen mitä meille kuuluu nyt. Noh kaikki alkoi noin. 3-4 kuukautta siitä kun Koru tarhasi kahden muun tamman kanssa. Ilmeisesti Koru hankkiutui liian lähelle toista tammaa ja sehän sitten potkaisi Korua. Korun jalka turposi ja turposi ja minun ratsastuksenopettajani ajatteli että käytetään se klinikalla varmuuden vuoksi ettei siellä jalassa vain ole mitään. Saimme kuulla kun jalka kuvattiin että jalassa oleva tukiluu eli puikkoluu oli mennyt kolmeen osaan siinä vaiheessa hymy hyytyi jos sitä edes siinä tilanteessa oli ollut. Sairastarhailua, sairastarhailua ja vieläkerran sairastarhailua. klinikalla oli kontrollikäyntejä jossa jalka tarkasteltiin että miten luutuminen oli lähtenyt etenemään. No jalka lähti luutumaan hyvin. Mutta kun tuli viimeinen kontrollikäynti ja jalka kuvattiin viimeisen kerran kuvissa huomattiin että kaikistä ylin murtuma ei ollut bielä luutunut kunnolla. Vielä kaksi viikkoa lisää sairastarhailua ja sitten sai aloittaa kuntouttamisen. 


Kun kaksi viikkoa oli ohi, oloni oli helpottunut. Juttelin Sallan (ratsastuksenopettajani) kanssa että saisinko minä aloittaa kuntouttamaan Korua ja se sopi Sallalle, pompin riemusta. Ensimmäisenä päivänä eli lauantaina kun nousin selkään ja sain aloittaa ravaamaan ihan pikkupätkää koru alkoi pomppimaan ja putosin :) putosin yhteensä kaksi kertaa samaisiin pomppuhuin mitä Koru teki. Se oli kerännyt kolmen kuukauden aikana paljon virtaa mikä ei ole kylläkään ihme. Kun aloin menemään Korulla gramaaneilla koko hevonen muuttui, siitä tuli todella ihana ja hyvä ratsastaa, olin häkeltynyt. Oli se vielä hidas pohkeelle mutta eron pystyin huomaamaan. Käytin gramaaneja myös sen takia koska tamma tykkäsi hyppiä pystyyn ja muutenkin se oli gramaaneilla rauhallisempi. Laukkaa sai ottaa vasta paljon myöhemmin. 


Ensimmäiset laukat olivat jotain niin ihanaa, istuin tutun ja turvallisen hevosen ympärillä ja hymyilin, ajattelin että tästä alkaa ns. normaali elämä. Seuraavana päivänä laukkasin ilman gramaaneja ja se oli todella ihanaa, Koru kantoi itsensä käytti takajalkoja fiilis oli uskomaton. Ennen kuin alan liikaa hehkuttamaan mennään siihen mitä me teemme nyt ja miten meillä tällä hetkellä menee.

Tällä hetkellä meillä menee hyvin. Koru on sairasloman jälkeen kuin erihevonen askeleet muuttuneet parempaan suuntaan. Olimme keskiviikkona hyppäämässä. Ei tehnyt tunnin aikana mitään tyhmää keskittyi 100% tehtävään mitä pitikin tehdä. Koru imi sopivasti esteelle ja omasta mielestäni hyppääminen on helpompaa ja kivempaa kun hevonen imee itse esteelle. Tällä hetkellä minun omassa istunnassani on korjattavaa mutta onneksi se on korjattavissa ja sitä korjataan koko ajan valmentajien kanssa. Meillä on ensiviikon viikonloppuna valmennus josta saatte kuulla lähempänä lisää.:) Tässä nämä kuulumiset tältä erää.

Mitä tykkäsit postauksesta? Kommentoi alas:)
Miten teidän hevosrintamalla menee?


8 kommenttia :

  1. Yllätyin silloin kun kuulin, että Vanilla muutti teidän tallille tuntiponiksi, koska samanlaisia kyllästymisen merkkejä oli silloin jo havaittavissa. Maisemanmuutos taisi aluksi tehdä hyvää, mutta kyllä Vanilla on omasta mielestäni ollut kyllä aina sellainen "yhden ihmisen hevonen"- tyyppinen. Ilmeisesti Vanilla lähti yksityiseksi nyt? Toivottavasti viihtyy uudessa paikassa. Harmi, että teidän yhteinen tarina päättyi, olitte hieno pari ja oli huikeaa seurata rakkaan hevosen elämää näin blogin kautta! Kiitos sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Vani meni yksityiseksi nyt ja kuulen aina välillä kuulumisia Vanin omistajilta niin voin myös sulle kertoo mitä vanille kuuluu. :)

      Poista
  2. Itse pidin paljon tästä postauksesta!:)

    http://poniarkea10.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Siis tämä sun banneri on aivan upea!! ❤ Ja pidin postauksesta, oli helppo lukuista tekstiä ja kuvat täydensi sitä :)

    http://lottajawiltsu.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  4. Oi kiitooss <3 Kiva että pidit! tykkäsin sun blogistakin!

    VastaaPoista
  5. Miks mä en aikasemmin oo törmännyt sun blogiin? :O Tykkään todella paljon sun kirjoitustyylistä ja kuvatkin aivan ihania. Mielenkiinnolla jään seurailemaan!

    Itse jouduin jättämään vanhan tallin taakseni sekä ponin, jonka kanssa tuli vietettyä monia hienoja vuosia sekä koettua kaikenlaista. Vaihdoin uudelle tallille ja nyt etsinnässä olisi uusi treenikaveri itselleni tuleviin kilpailuihin. Harmittaa kyllä todella paljon, mutta siltin suuntaan jo innolla kohti uusia mahdollisuuksia. :)
    http://riding-mylifestyle.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä voimia sulle Vanin suhteen! Rakkaan hevosen menettäminen on rankkaa, ja tämän voin kerrankin sanoa omakohtaisen kokemuksen kautta. Muistot ponista kannattaa aina pitää mielessä sekä muistaa se, että sait kuitenkin viettää monia ikimuistoisia hetkiä sen kanssa ja olla kiitollinen niistä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin masentava ajatus kuin se tahtookin olla. <3

      Poista